Kuolema niittää meistä jokaisen, mutta silti se on vaiettu ja vältelty puheenaihe. Silti siitäkin pitää pystyä puhumaan.

Olen tänään, kuten koko kuluneen vuoden päivät, herännyt siihen, että mun rintaa puristaa. Mä luulen, että viime viikkojen aikana monella saamelaisella on ollut täysin sama tunne.

Saamelaiskäräjälain uudistus on epäonnistunut jo kahdella hallituskaudella. Nyt näyttää yhä selvemmältä, että uudistus epäonnistuu jälleen, sillä viimeiset hallituksen esitykset on annettava muutaman viikon kuluessa.

Olin 25-vuotias kun ensimmäistä kertaa näin sen, mitä Saamenmaan metsät joskus olivat. Olimme lähteneet syvälle Vuotson saamelaiskylän metsiin. Matkalla näin jo aikaa sitten riistetyt avohakkuuaukeat, johon serkkuni oli uuden männikön lapsena kylväneet. Kituliaat rääskiöt olivat hirvien kaluamia, säälittäviä selluksi kelpaamatonta kitupuuta, joka ei elinaikanani koskaan kasvaisi täyteen mittaansa.